OLETKO TUTKIJA VAI TARINANKERTOJA

Vai molempia?

Maailman ensimmäinen postimerkki, yhden pennin arvoinen Penny Black ilmestyi Englannissa vuonna 1840. Samalla ilmestyivät ensimmäiset ehiöt (kirjeet joihin maksuarvo oli valmiiksi painettu).

Suomen ensimmäiset postimerkit ilmestyivät vuonna 1856, ensimmäiset ehiöt jo vuonna 1845 - kolmantena maana maailmassa. Suomessa on julkaistu kaikkiaan noin 2.000 postimerkkiä.

Postimerkkien lisäksi filateelisia keräilykohteita ovat mm. erilaiset postileimat, kulkeneet postilähetykset, postimerkkivihkot ja ehiöt. Näitä kaikkia voi kerätä monella eri tavoin. Eikä pidä unohtaa postikorttien ja muiden ei-filateelisten kokoelmakohteidenkaan keräilyä.

PERINTEINEN POSTIMERKKIEN KERÄILY

Postimerkkien keräily alkoi jo 1860-luvulla. Vanhimmat yhä toimivat postimerkkikerhot ovat siltä ajalta, esim. Englannissa yhä toimiva Royal Philatelic Society London perustettiin 1869.

Aluksi harrastettiin kokomaailma –keräilyä, merkkien määrän kasvaessa alettiin kerätä maakokoelmia.

Pitemmälle kehittyneet alkoivat tehdä myös tutkimuskokoelmia, tutkia postimerkin syntyyn ja tuotantoon liittyvää historiaa. Siihen kuuluvat taiteilijan ehdotteet, koevedokset, eri painoerät, jotka tunnistaa väri-, paperi- ja hammaste-eroista, jne.

Pitkälle edistyneeseen kokoelmaan kuuluvat myös kulkeneet kohteet. Harvinaiset taksat ja reitit nostavat kohteen arvoa joskus huomattavastikin.

Nykyään on alettu edellyttää entistä enemmän tarinan kerrontaa myös perinteisen luokan kokoelmilta. Tarinat liittyvät silloin esimerkiksi siihen, millaisiin tarpeisiin merkkejä valmistettiin, millaisia vaiheita niiden suunnittelussa ja valmistuksessa oli, miksi syntyi erilaisia variaatioita ja niin edelleen.

Perinteisen filatelian uudet näyttelysäännöt, joissa tarinan kertomisella on aiempaa tärkeämpi sija, löydät tästä#. Säännöt tulivat voimaan tammikuussa 2009 ja niitä sovelletaan kaikissa tulevissa näyttelyissä.

EHIÖT

Ensimmäiset ehiöt (kirjekuoret tai postikortit, joihin maksuarvo on valmiiksi painettu) ovat yhtä vanhoja kuin postimerkit. Niiden keräily on yhtä vaihtelevaa ja hauskaa kuin postimerkkienkin, ja ne sopivat monenlaisiin kokoelmiin – muuallekin kuin ehiöluokkaan.

Ehiöluokan näyttelysäännöt löydät tästä.#

POSTIHISTORIA

Postihistoria kertoo postin kuljetuksen ja käsittelyn historiaa. Aihetta voi käsitellä joko luokittelevasti tai kertovasti, tai molempia.

Kohteiden tulee olla postin kuljettamia (esim. vain leimattuja postimerkkejä, koska leimaamattomat eivät ole kulkeneet postissa), kirjelähetyksiä, pakettikortteja, tms. postin toimintaan suoranaisesti liittyvää materiaalia.

Esim. kotiseutukokoelmat ovat suosittuja, oman paikkakunnan postihistoria kiinnostaa monia. Varsinkin jos paikkakunta on rautatien tai vesistön varrella, raja-alueella, tms. luvassa on paljon mielenkiintoista tutkittavaa.

Laajemmin postihistoria voi käsitellä vaikkapa Itämeren, Atlantin tai koko maailman laivapostia, rautatiepostia tai lentopostia, sensuuripostia, haaksirikko- tai katastrofipostia, kolerakirjeitä, jne.

Postihistorian luokan näyttelysäännöt löydät tästä#. Myös postihistorian luokan säännöt uusiutuivat vuoden 2009 alussa. Luokkaan lisättiin ns. sosiaalisen postihistorian alaluokka, joka mahdollistaa myös ei-filateelisen materiaalin esittämisen näyttelykokoelmassa.

AIHEFILATELIA

Aihefilatelia syntyi 1920-luvun alussa siten, että eri maiden merkkien sijasta alettiin kerätä erilaisia aiheita esittäviä merkkejä (ensimmäinen kuvamerkki hallitsijanpäitä lukuunottamatta oli Kanadan majava 1851, Suomessa Signe Hammarstén-Janssonin piirtämä Turun 700-vuotisjuhlamerkkisarja 1929).

Vähitellen keräily laajeni muihinkin aiheeseen liittyviin filateelisiin kohteisiin: leimoihin, postimerkkivihkoihin ja niissä olevia mainoksiin, kuvallisiin ehiökortteihin ja -kuoriin, jne. Niillä kerrotaan yhtenäinen tarina.

Tarinan kertominen on saanut aihekokoelmissakin entistä enemmän huomiota arvostelussa.

Aiheluokan näyttelysäännöt löydät tästä.#

Tarinan aiheita

Kokoelman aiheen voi keksiä oman mielenkiinnon mukaan. Usein aiheet liittyvät omaan työhön tai harrastukseen. Tässä muutamia suomalaisia esimerkkejä viime vuosilta:

– Säiden havainnoinnista ennustamiseen (meteorologi)
– Tarttuvat taudit (lääkäri)
– Barokkimusiikki (säveltäjäprofessori)
– Linnut (lintubongaaja)
– Sokeri ihmiskunnan historiassa (sokeriyhtiön johtaja)
– Kirkkoarkkitehtuuri (arkkitehti)
– Kirjan synty (kirjastonhoitaja)
– Polkupyörä (fillaristi)

AVOIN LUOKKA

Muistuttaa lähinnä aihefilateliaa, mutta avoimessa luokassa kerätään myös ei-filateelisia kohteita (vähintään puolet on oltava filateliaa).

Mukaan kelpuutetaan aiheeseen liittyviä postikortteja, vanhoja valokuvia, karttoja, teepusseja, rahoja, mitaleita, karamellipapereita, pinssejä, pelikortteja, pääsylippuja, ruokalistoja, jne. – kaikkea mikä kehysten väliin mahtuu.

Tarina ja layout ovat tärkeitä.

Avoin luokka on toistaiseksi kokeiluluokka, joka hakee vielä muotoaan. Sen säännöt ovat hyvin väljät.

Avoimen luokan näyttelysäännöt löydät tästä.#

POSTIKORTIT

Kuvapostikortit ovat nykyisin hyvin suosittu keräilyalue. Ne eivät ole filateliaa, mutta monet filatelistit keräävät myös kortteja.

Kuvapostikortteja kerätään useimmiten paikkakunnan, taiteilijan tai kortin aiheen mukaan. Myös painotekniikkaan, julkaisijaan, jne. liittyviä luokitteluja on olemassa.

Postikortit olivat Suomessa ensimmäistä kertaa näyttelyluokkana kansallisessa postimerkkinäyttelyssä Hämeenlinnassa toukokuussa 2007. Kesällä 2009 hyväksyttiin postikorttiluokan pohjoismaiset näyttelysäännöt. Ne löydät tästä.

Syksyllä 2009 ilmestyneen kirjan "Postikorttien keräilystä kokoelman rakentamiseen" löydät tästä.#

MUITA NÄYTTELYLUOKKIA

joiden säännöt löydät tästä:

Aero- ja astrofilatelia# (lento- ja avaruusposti)

Leimamerkit# (mielenkiintoinen keräilyluokka, jonka vasta harvat ovat löytäneet)

Maksimifilatelia# (kortit, joissa postimerkki on kuvapuolella ja leima niihin yhteensopiva)

Nuorisofilatelia# (eri ikäryhmille)

Kirjallisuusluokka# (filateeliset tutkimukset ja julkaisut)

YHDEN KEHYKSEN KOKOELMA

Yhden kehyksen kokoelman voi rakentaa lähes mihin tahansa luokkaan. Kokoelmat arvostellaan kunkin varsinaisen näyttelyluokan sääntöjen mukaisesti, mutta ottaen huomioon arvosteluohjeet, joihin voit tutustua tästä.#